Ennen kuin perehdymme metallisen kromin teolliseen ketjuun ja sovelluksiin, meidän on ensin ymmärrettävä itse metalli - mistä se tulee, mitä ominaisuuksia sillä on ja missä muodoissa se esiintyy teollisessa maailmassa.
1. Perusominaisuudet: "Värikäs" kova aine
Kromi (kemiallinen symboli Cr, atominumero 24) on siirtymämetalli, jonka väri on hopean-valkoinen ja hieman taivaan-sininen. Sen "kovuus" täyttää sen maineensa - se on luonnon kovin metalli. Puhtaalla kromilla on hyvä sitkeys, mutta teollinen kromi, joka sisältää epäpuhtauksia, on kovaa ja hauras.
Kromin sulamispiste on 1907 astetta, kiehumispiste 2679 astetta ja tiheys noin 7,19 g/cm³. Huoneenlämmössä se on stabiili happea ja kosteutta vastaan, koska sen pinnalle muodostuu nopeasti tiheä kromioksidikalvo, joka estää lisäkorroosiota. Kuitenkin, kun lämpötila nousee (esim. yli 1200 astetta), tämä suojakalvo tuhoutuu.
Melkein kaikki kromiyhdisteet näyttävät kauniita värejä - kromisulfaatti on vihreä, kaliumdikromaatti on oranssi-punainen ja lyijykromaatti on keltainen. Tästä syystä kun ranskalainen kemisti Vauquelin löysi sen vuonna 1797, hän nimesi sen kreikan sanan "chroma" (tarkoittaa "väriä") mukaan.
2. Alkuperä ja mysteeri: piilossa syvällä maankuoressa, mutta silti huomattavan läsnä muinaisissa Qin-miekoissa
Kromin osuus maankuoresta on vain 0,01 %, ja se on runsaudeltaan sijalla 17. Metallista kromia ei ole luonnossa vapaassa tilassa; se on pääasiassa "piilotettu" kromiittimalmiin.
Mielenkiintoista on, että Kiinan Qin-dynastian terrakotta-armeijan No{0}} kaivosta löydetyt pronssiset miekat pysyivät ruostemattomina ja kirkkaina kuin uutena 2 000 vuoden jälkeen. Tieteelliset testaukset paljastivat, että miekan pinnoilla oli oksidikalvo, joka sisälsi 2 % kromia. Tämä kromaattikonversiopinnoitusprosessi on moderni edistynyt tekniikka - Saksa keksi sen ensimmäisen kerran vuonna 1937 ja Yhdysvallat vuonna 1950, minkä jälkeen patentit haettiin. Qin-ihmisten casting-taidot ovat todella hämmästyttäviä.
3. Kaksi teollista muotoa
Teollisesti tuotettua metallikromia on kahdessa päämuodossa:
Aluminoterminen kromi: kokkareena, väriltään kirkkaan hopeanhohtoinen, metallikiilto, kromipitoisuus > 98%.
Electrolytic chromium: in flake form, with a dark brown surface; after hydrogen refining, the surface becomes bright, with higher purity (> 99%).
Kiina aloitti metallisen kromin kehittämisen vuonna 1958, ja Jinzhoun rautaseostehdas rakensi maan ensimmäisen aluminotermisen kromin tuotantolaitoksen 1960-luvun alussa.
